Muutama viikko sitten oltiin 2 tuntia metsässä. Piti tehdä kyläreissu ja kokeilla pääseekö metsän kautta.

Satoi, joten ihminen kulki sokeana (silti ihminen näki rusakon, T ei). Rillien kuivauksen varjolla pääsi T hepuloimaan kunnolla, kyllähän se remmi perässä tuli. 

Ihminen irrotti kengät (molemmat) syksyiseen kuusirämeikköön; siitä kun tulee niin ihana mussahtava ääni ja saa sukatkin tehokkaasti märiksi. 

Ei tainnut kumpikaan nauttia hienoista retkikohteista.

Tässä kartassa ehdottoman lahjomaton reittikuvaus. Matka kulki pohjoiseen, ainakin tarkoitus oli.

Tuliaisiksi saatiin puolet metsää koiraherra M:n kylppäriin, näreissä melkein katkennut flexi ja väsähtänyt seikkailukaksikko. Ihminen ei tiennyt olevansa näin pänkkäpää -- piti vain kokeilla, pääseekö sieltä mettän kautta polkuja pitkin. Hieno gepsi ei näyttänyt mentiinkö oikeaan vai väärään suuntaan, mutta tiedettiin kuitenkin missä oltiin. Ei siis oltu eksytty. Ehdottomasti ei. Missään tapauksessa.

Illan päätteeksi tultiin bussilla kotiin. Hienosti meni, kaupunkilaisuus taisi viehättää rämpimisen jälkeen.

Seuraavana aamuna T pääsi maistelemaan kuumaa kengänkuivaajaa - olisi kelvannut, mutta kun oli johto vielä seinässä kiinni. Uusi flexikin ostettiin.